Tässä fyysisessä kehossa vain kaksi asiaa voi kokea surun ja onnen. Se on sielu ja Jumala. Mielemme, silmämme, kielemme, korvamme, nenämme, ihomme jne. ovat työkaluja ihmisille. Se ei koe hyvää tai pahaa. Nämä raajat ovat sielun työkaluja hyvän ja pahan kokemiseen. Työkaluilla, kuten silmällä, nenällä, korvalla, mielellä jne. ei ole tietoa. Se on kuin elotonta asiaa. Elottomat asiat eivät voi tuntua hyvältä ja pahalta. Meidän ei pitäisi sanoa, että hiekka tulee onnelliseksi, koska hiekka on eloton asia; sillä ei ole tietoa kokea hyvää ja pahaa. Joten meidän ei pitäisi sanoa, että mieleni on onnellinen. Koska mieli on meille työkalu. Työkalu ei koe mitään.
Ihmisen rakentama talo, joka on tehty hiekasta, sementistä jne. Talo ei koe mitään, koska se on eloton. Talossa asuva ihminen kokee hyvää ja pahaa. Jumala on siis luonut meille pienen talon asuaksemme, jota kutsutaan ihmisruumiiksi. Ihmiskeho ei voi kokea mitään. Sielu, joka on kehon sisällä, voi kokea ilon ja surun. Joten meidän on tiedettävä, että vain sielulla on tieto, joka voidaan kokea. Ihmiskehossa on työkaluja, kuten raajoja, ihmisten auttamiseksi. Joten työkalut eivät voi kokea mitään. Kun itkemme, silmämme juoksevat, eivät lasimme.